Olo on olemisesta sekava, joka suuntaan ryntäävä, pyörällä päästään ja jotenkin samalla selkeä. On niin paljon sanoja, käsissä pyörteileviä, mutta ne eivät karkaa, vaikkeivat asetu aloilleenkaan. Tökin osan niistä muotoonsa, riivin rivejä ruotuun, vaikka oikeasti riveille rakentuu vain kevyitä hahmotelmia siitä kaikesta, mikä seikkailee jossain tekstin seassa, edessä ja takana. Kutsun ja maanittelen ajatuksia esiin,…