Tutkijana joutuu myöntymään hitaasti soljuvaan etenemiseen, kitkaan muutosten edessä, haparointiin kohti uutta ja tuntematonta. Oma mieli laukkaa helposti hirveää tahtia eteenpäin ja paine edetä, osoittaa kehitystä ja tuottaa tuloksia piiskaa kiihdyttämään tahtia. Hitaus on kuitenkin taipumaton herra, joka ei suostu jouduttamaan askeltaan edes uhkavaatimusten edessä. Siksi onkin parasta vain taipua sen tempoon ja antautua matkaan…

Koronaelämää molemmilla puolilla valtamerta on elelty jo tovi, mutta kuluva viikko inspiroi allekirjoittanutta kirjoittamaan tarkemmin elämästä pandemian keskellä täällä Yhdysvalloissa. Syitä on kaksi: altistuin itse (tiettävästi) ensi kertaa lähipiirini koronatartunnalle ja sain kolmannen rokoteannoksen käsivarteeni. Tavallaan oli jo aikakin, että kumpikin näistä tapahtui. Altistumisten välttäminen kaksi vuotta on ollut jonkinlainen ihme ja toisaalta Suomessa olisin…

Uusi vuosi hiipi sisään vähän varkain vain hetki sen jälkeen, kun olin palannut takaisin Yhdysvaltoihin joulunvieton jälkeen. Vaikka ehdin jo viime vuoden viimeisessä tekstissä kerrata kulunutta vuotta ja kirjoitin väitöskirjani taipaleesta tähän saakka, tuntuu silti hurjalta ajatella, että aika tasan vuosi sitten sain virallisen kutsun viettää lukuvuosi Harvardissa. Siitä oli toki vielä monta askelta matkan…