Uusi vuosi hiipi sisään vähän varkain vain hetki sen jälkeen, kun olin palannut takaisin Yhdysvaltoihin joulunvieton jälkeen. Vaikka ehdin jo viime vuoden viimeisessä tekstissä kerrata kulunutta vuotta ja kirjoitin väitöskirjani taipaleesta tähän saakka, tuntuu silti hurjalta ajatella, että aika tasan vuosi sitten sain virallisen kutsun viettää lukuvuosi Harvardissa. Siitä oli toki vielä monta askelta matkan lopulliseen varmistumiseen, mutta ensiaskeleet kohti Yhdysvaltoja otettiin heti väitöstutkimukseni alkuhetkinä.

Nyt toisen väitöskirjavuoden alussa kalenterini on ehkä täydempi kuin koskaan, mutta valtaosa tehtävälistastani on vain ihan itse itseltäni vaatimia asioita, joiden tekemättömyyttä kukaan ei varmaan huomaa. Harvardissa oleskelulla on nimittäin se hirveän huono puoli, että se on kauhean inspiroiva ympäristö, joten kaikesta mahdollisesta tasaiseen tahtiin innostuva ihminen haalii helposti itselleen kauheasti tekemistä ja ennen kaikkea opettelemista. Kun oma ymmärrys ja tieto niin omista tutkimusteemoista kuin ylipäätään maailmasta ympärillä lisääntyy, myös oman tietämyksen aukot piirtyvät esiin ja niitä olisi kovin kutkuttavaa paikkailla kaikenlaisten kirjojen, artikkeleiden, museovisiittien, luentojen, tapahtumien, kurssien ja tapaamisten kautta.

Kuitenkin kun kevääseen pitäisi vielä mahtua neljä eri arkistoa, täytyy innokkaimmankin malttaa mielensä. Lisäksi koska Yhdysvaltojen huonontuneen koronatilanteen vuoksi Harvard päätti sulkea osan toiminnoistaan tammikuun ajaksi, täytyi minunkin siirtää työskentelyni yliopiston arkistoissa tuonnemmas. Mikäli koronarajoitukset pysyvät jotensakin ennallaan, pitäisi minun päästä toteuttamaan kuukauden mittainen arkistoreissuni helmikuun puolivälistä alkaen, jolloin matkaan ensin New Jerseyhyn Princetonin yliopiston arkistoihin ja sen jälkeen sieltä sadan kilometrin päähän Bryn Mawrin kampukselle. Vielä suunnittelematta on matka Massachusettsin länsiosiin Mount Holyoken arkistoon, jossa olisi tarkoitus viettää muutama viikko. Kun siis edessä olevat kuusi kuukautta alkavat uhkaavasti jo täyttyä, otan mielelläni täyden hyödyn vielä seitsemännestäkin: oma vierailuni Harvardissa ja sitä myöten myös viisumini päättyy kesäkuun viimeisenä päivänä, josta alkaa kuitenkin vielä niin kutsuttu grace period. Tuon 30 päivän jakson aikana minun tulee viisumiehtojen mukaan poistua maasta, ja itse otan tämän ”armonajan” ilolla vastaan lisäaikana nauttia elämästä ja tutkimuksesta tällä puolen Atlanttia.

Arkistojen lisäksi tulevan kevään pääteemoja ovat ihmisten tapaaminen sekä konferenssiesitelmien valmisteleminen. Ensimmäiset kolme kuukautta Harvardissa kuluivat niin hirmuista tahtia ja sisälsivät niin paljon kaikkea uutta, että keskityin lähinnä vetämään henkeä kun ehdin. Siispä nyt, kun oma jalansija on jo jotensakin löytynyt, on tavoitteeni ottaa yhteyttä mahdollisimman moneen kiinnostavaan tutkijaan, jotta saisin imettyä heiltä mahdollisimman paljon ajatuksia ja vaikutteita omaan väitöskirjaani. Koska oma tutkimusaiheeni, noh, käsittelee Yhdysvaltoja, yliopistokoulutusta ja rodullisuutta, täältä löytyy valtavasti asiantuntijoita, jotka käsittelevät juuri samoja aiheita näkökulmasta tai toisesta. Lisäksi pääsen keväällä ottamaan seuraavat jännittävät askeleet tutkijan polulla ja osallistumaan pariin (etä)konferenssiin ihan jopa oman esitelmän verran, joten kaiken lukemisen ja arkistotyön jälkeen olisi vuoro myös kirjoittaa joitain ajatuksia paperille. Sekin tuntuu jännittävältä askeleelta uuteen suuntaan, kun omasta tutkimuksesta pitäisi esitellä jotain tuloksiakin.

Jotensakin siis kaikenlaisten lupausten tai tavoitteiden sijasta pyrin ottamaan tulevan vuoden vastaan kaikinpuolin avoimesti kaikkine mutkine ja käänteineen. Olen havainnut, että sekä laajempi ymmärrys tutkimuksesta että kapeampi käsitys vaikkapa järkevistä seuraavista askeleista, oman työn vaatimuksista sekä työuran tulevaisuuden suunnasta rakentuvat pikkuhiljaa ja vähitellen kokemuksen karttuessa ja ajan kuluessa. Siispä kaikenlainen lupaaminen on vain turhaa kiirehtimistä asioiden edelle.

Kirjoittajan pääteema tammikuussa on löytää jostain rauhaisa työpiste, kun kotona naapurin remonttimelu vie keskittymiskyvyn ja Harvard mokoma sulki ison ison kirjastoistaan kuukauden ajaksi.