On jälleen kevättä, maailmojen heräämistä ja uusien rakentamista, sanojen metsiä, ihmiseloja. Taas on myös valintoja, vaihtoehtoja, risteyksiä, aikaa ja ajattomuutta, taivaan kaaria, alkuja ja loppuja. Ja silti veden pinta on tyyni, kuohut pysyvät ääriensä sisällä eikä tuuli horjuta. Sillä olisihan ehkä helppoa nähdä maan pinnalla häilyvät oksien varjot ja rungon paksu musta kaari, mutta yhtä…