Viimeiset pari kuukautta olen ollut oman elämäni antropologi. Kun muuttaa uuteen ympäristöön, uusien ihmisten keskelle, kauas pois omista tutuista kaduista ja tavoista olla olemassa, päätyy auttamatta tarkkailijan asemaan. Täytyy oppia tunnistamaan käytösmalleja, keskustelemaan oikealla tavalla ja sulautumaan ainakin jotensakin joukkoon. Samalla tulee huomanneeksi, miten jotkut aiemmin tavallisuudessaan huomaamattomat rituaalit ja tavat toimia herättävät ikävää poissaolollaan….

Ystäväni tietävät, että puhun kovin mielelläni työstä, oli kyseessä sitten oma työni, muiden työt tai työelämä ylipäätään. Onneni on ollut työskennellä monissa erilaisissa tehtävissä sekä tuntea valtavan älykkäitä, osaavia ja monin tavoin mahtavia ihmisiä, jotka ovat muokanneet omia ajatuksiani työstä, työurasta ja sen tavoitteista, mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista. Siksi vähitellen työn rakenteet, omien arvojen ja työn…

Helsingin Sanomien Visio-liite nostatti monenlaista arvostelua, kun se alkoi ilmestyä alkuvuodesta. Yleensä välttelen tuota talouden ja teknologian pöhinää ja puhinaa pihisevää oranssinhehkuista lehteä, mutta silloin tällöin sekin yllättää. Visio julkaisi toissapäivänä artikkelin, joka käsitteli kiirettä ja sen imua osana työelämää lontoolaisten, vaativaa asiantuntijatyötä tekevien uratykkien kautta (HS/Veera Luoma-aho 8.11. Flow’n pimeä puoli). Jutun ytimessä oli…

(Pidin muutaman viikon kirjoitustaukoa, sillä ensin flunssa vei voimat ja sen jälkeen tämän aiheen kypsyttely vei aikansa. Häpeä aiheena mahdollistaa hirveän monen näkökulman pohtimisen, mutta tässä se, mihin itse tällä kertaa ylsin.) Häpeä sulkee ulos, pakottaa nöyrtymään, vaientaa ja saa epäilemään itseään. Se kontrolloi ja asettaa sisäisen äänen kontrolloimaan omaa minuutta, jotta häpeän tuoman nöyryytyksen…