Arkistokammo ja epäonnistumisen pelko

Viimeisen viikon aikana elämä on kulkenut eteenpäin Yhdysvalloissa. Olen saanut kulkuoikeuden Harvardin kampukselle, avannut pankkitilin sekä hakenut sosiaaliturvatunnusta. Kaikki käytännön asiat siis alkavat olla kunnossa, joten vähitellen voin alkaa keskittyä pääasiaan eli tutkimukseeni, joka minut tänne toi. Kerron lisää tutkimusaiheistani täällä blogin puolella ihan lähiaikoina, mutta inspiroiduin vielä ennen sitä kirjoittamaan viime päivinä pohtimastani aiheesta…

Ensimmäiset päivät Bostonissa

Ensimmäiset noin neljä päivää maahanmuuttajana ovat nyt takana! Matkustaminen vei yhteensä noin 20 tuntia, mutta yhden välilaskun kanssa siirtymä Helsingistä Bostoniin sujui yllättävän mallikkaasti jopa näin pandemia-aikana matkustaessa. Pääsin koluamaan lentokenttiä pitkästä aikaa kunnolla, kun ensin Pariisissa Charles de Gaullen kentällä siirtymä portilta toiselle vei mitä kummimpia reittejä ja kun sitten Bostonissa reppuun unohtunut banaani…

Lähdön hetki

Huomenna nousen lentokoneeseen, sitten toiseen, ja sitten olen perillä uudessa kodissani. Monen mutkan ja kommervenkin jälkeen lähtö on viimein käsillä. Matkakohteeni on Boston tai tarkemmin Somervillen kaupunki, johon asetun asumaan kymmeneksi kuukaudeksi. Varsinainen kohteeni kuitenkin sijaitsee Cambridgessa, Bostonin kupeessa. Määränpääni on Harvardin yliopisto eli se kaikista suurin, kaunein ja tunnetuin korkeakoulu, jonka laajaan yhteisöön minäkin…

Aloitteleva asiantuntija

Yllä olevan kuvan otin viime joulukuussa ensimmäisen konferenssiesiintymiseni jälkeen. Kuten ajankohdasta ja kuvan taustasta voi päätellä, se on otettu kotonani ja esiintyminen hoidettu etänä kotikoneiden äärellä istuvalle yleisölle. Helsingin yliopistossa pidetty Maple Leaf and Eagle-konferenssi oli tarkoitus pitää jo toukokuussa 2020, mutta kuten kaikki muutkin kyseisen vuoden suunnitelmat, myös kyseinen konferenssi piti aikatauluttaa uudelleen. Konferenssi…

Väittelijästä ja kirjoittajasta

Vahvojen väitteiden esittäminen ei ole aina minulle helppoa. En ole kaikkein kovaäänisin ihminen, pidän mielipiteeni usein mieluusti itselläni ja kuuntelen ennemmin muiden kantoja kuin toitotan omiani. Pyrin aina ymmärtämään, en hallitsemaan tai määrittämään oikeaa ja väärää, hyvää tai pahaa, todellisuutta tai tarua. Silti teen väitöskirjaa. Miten näin pääsi käymään? Noh, tavallaan puolivahingossa. Aloitin väitöskirjatutkimuksen Helsingin…