Joskus menneisyyden lähteitä lukisessa pääsee kokemaan riemastumisen hetkiä, kun arkistossa törmää johonkin yllättävään, poikkeukselliseen tai yksinkertaisesti omituiseen. Pääsin kokemaan tämän riemun, kun avasin Bryn Mawrin yliopistossa 1900-luvun taitteessa opiskelleen Edith Dabneyn leikekirjan. Leikekirjat olivat varsin tavallinen tapa etenkin naisopiskelijoille kerätä talteen muistoja opiskeluajalta ja niistä löytyi esimerkiksi kutsukortteja, konserttilippuja, lehtisiä urheilukilpailuista, lehtileikkeitä sekä ystäviltä saatuja…

On jälleen kevättä, maailmojen heräämistä ja uusien rakentamista, sanojen metsiä, ihmiseloja. Taas on myös valintoja, vaihtoehtoja, risteyksiä, aikaa ja ajattomuutta, taivaan kaaria, alkuja ja loppuja. Ja silti veden pinta on tyyni, kuohut pysyvät ääriensä sisällä eikä tuuli horjuta. Sillä olisihan ehkä helppoa nähdä maan pinnalla häilyvät oksien varjot ja rungon paksu musta kaari, mutta yhtä…

Kirjoittaminen voi joskus olla vähän tuskaista ja akateeminen kirjoittaminen etenkin. Kun ajatukset ja sanat menevät kiertävät kehää ja teksti näyttää hajanaiselta kokoelmalta satunnaisia lauseita, tuntuu minkään saaminen ikinä koskaan valmiiksi aivan mahdottomalta. Miten yksikään teksti tai kirja on koskaan valmistunut, miten kukaan on siihen yltänyt? Akateemisen kirjoittamisen konventiot ovat monet1 ja oman tyylin ja äänen…

Olen viime aikoina pohtinut tekemisen ja teorian suhdetta akateemisessa työssä. Tai oikeastaan kyse on lukemisen ja kirjoittamisen suhteesta, ymmärtämisen ja ymmärrettäväksi tekemisen suhteesta, tekniikan kielellä inputin ja outputin suhteesta – teoria kun ei ole tekemättömyyttä kuten alun vastakkainasettelu antaa ymmärtää, vaan se voi olla hyvinkin ahkeraa ja kiihkeää tekemistä. Valtaosa tutkimuksesta koostuu tiedon etsimisestä, vastaanottamisesta,…

Tutkijana ja lukijana on jatkuvasti tekstien äärellä, oli kyse sitten omista sanoista tai muiden sanallistamista ajatuksista, tieteellisistä tai kaunokirjallisista. Jatkuvat kohtaamiset tekstien kanssa saavat pohtimaan noiden kohtaamisten luonnetta ja tekstien kanssa käytävää vuorovaikutusta. Parhaimmillaan nimittäin hyvä teksti juoksee mielen läpi, soljuu osaksi ajatuksia ja ajatukset kiiruhtavat ottamaan sen vastaan, tarttumaan nopeasti seuraavaan sanaan ja aina…

Vanha meni, uusi tuli. Ehdin vuodenvaihteen tienoilla laittaa hetkeksi ajatukset naulaan ja tarttua niiden sijaan kaunokirjallisuuteen, puikkoihin, talikkoon ja fleksiin. Jossain mielen perukoilla pyöri aina välillä jokin tutkimukseen liittyvä kela ja jotenkin kummasti ajatukset palatessaan tarttuivat ensimmäisenä kirjoittamiseen. Siihen, joka tuntui menneen syksyn aikana hankalalta, vaikka sitä oli myös ikävä. Mielessä oli väitöskirja ja sen…

Tutkimusta ei oikeastaan voi tehdä ilman kirjoittamista, mutta sanoihin tarttumisen edessä voi olla monta erilaista estettä. Sosiologi Mari Käyhkön tuore kommenttipuheenvuoro Ilmiö-mediassa käsitteli akateemisen kirjoittamisen vaikeutta, kirjoittamisen luokkasidonnaisuutta sekä tekstintuottamiseen liittyvää häpeää. Teksti oli monin tavoin puhutteleva ja koskettava. Olen aiemminkin saanut Käyhkön tutkimuksesta ja puheenvuoroista valtavasti tapoja sanallistaa omia kokemuksiani ja oppinut ymmärtämään paremmin…

We ran to hobbles, were too wise to attempt really running in them. We would hobble in hobbles to the station week-end after week-end – when without loaf or thou, we found it “Paradise Enow.” – – We had hobbles for four years. Me kiiruhdimme juosten nilkutushameiden pariin, mutta olimme kyllin viisaita yrittääksemme oikeasti juosta…

Osasin odottaa aiemman vaihtokokemukseni perusteella, että elämä ulkomailla jättää jälkensä. Ei vain kaikkien tuomiensa oppien ja kokemusten muodossa, vaan myös siinä, millaisena koti-Suomi näyttäytyy paluun jälkeen. Kaikista ulkomailla asumiseen liittyvistä asioista tähän on kuitenkin mielestäni vaikein valmistautua ja varautua. Vaikka kuinka tietäisi, että tottuminen vierauteen toisaalla muuttaa osan entisestä tuttuudesta vieraaksi, on vaikeaa ennakoida, millä…

Miltä tuntuu keskiluokkaistua? Minäpä voin jakaa aiheesta ainakin muutaman ajatuksen. Teknisestihän voisi olettaa, että keskiluokkaan voisi jo ihan määritelmällisesti joko nousta tai pudota, saapua alhaalta tai ylhäältä. Itse väittäisin kuitenkin, että reitti keskiluokkaan kulkee vain työväenluokasta luokkayhteiskunnan kivisiä rappusia ylöspäin raahautuen. Yläluokasta tai eliitistä, miten sitä ikinä kutsuukin, on hankalampi pudota rappusia alas. Vaikka taloudellisen…