Palasin Suomeen tasan kuukausi sitten. Aika ei ole vielä mitannut tarpeeksi etäisyyttä vuoteen Yhdysvalloissa, jotta osaisin summata sitä kattavasti, eikä elämä Suomessa ole vielä löytänyt sellaisia uomia, jotka auttaisivat kunnolla hahmottamaan maiden eroja tai oman mielenmaailman muutoksia. Lomalla ehdin lähinnä hengittää hetken järven rannalla, purkaa vuoden aikana kertynyttä tarmoa ja kaipuuta fyysiseen puuhailuun ja siirtää…

Vuosi sitten heinäkuussa yritin kuumeisesti saada varattua viisumihaastatteluaikaa Yhdysvaltojen Suomen suurlähetystöön. Kun ainoat varattavissa olevat ajat menivät vuoden 2022 puolelle ja haastattelun nopeutuspyynnöstä ei kuulunut mitään, päädyin luopumaan Bostonista jo vuokraamastani asunnosta. Olin jo varma, että joutuisin lykkäämään lähtöä ainakin kuukausilla ellen jopa vuodella, mutta lopulta matka Yhdysvaltojen lähetystöön Pariisissa elokuun puolivälissä pelasti tilanteen ja…

Vuosi Yhdysvalloissa alkaa olla ohi ja samalla väitöstutkimukseni arkistotyöt ovat nyt valtaosin purkissa. Vuoden aikana kävin neljän yliopiston yhteensä viidessä arkistossa, kuvasin tuhansia sivuja arkistomateriaaleja sekä tavasin enemmän tai vähemmän epäselviä käsialoja kilometrikaupalla. Samalla kärsin tutkimuskirjallisuuden runsaudenpulasta ja täytin myös matkalaukkuni kirjaostoksilla. Vaikka työtä on vielä riittämiin sekä lähteiden että kirjallisuuden (ja totta kai myös…

Rähjäinen julkinen liikenne, likaiset kadut ja jalankulkijoiden elämän hankaloittaminen, valtavat varallisuuserot ja eriarvoisuus, ihmisten oman edun tavoittelu ja ahneus, jatkuva mainostulva, vähäinen luottamus kanssaihmiseen ja yhteiskuntaan. Kaikki nämä ovat sellaisia yhdysvaltalaisen kulttuurin piirteitä, joiden takia olen hakannut päätäni seinään tai puhissut kiukusta kuluneen vuoden aikana. Oli kyseessä sitten ylitsevuotavat roska-astiat, jotka kärrätään kerran viikossa tien…

Itärannikon rantaviiva horisontissa on näky, jolla on erityinen asema yhdysvaltalaisessa kansallisessa mytologiassa. Mereltä ovat saapuneet sekä monet eurooppalaiset valloittajat tauteineen ja aseineen, monien murheiden täyttämät orjalaivat että toiveikkaat siirtolaiset idästä ja lännestä. Rantaviiva on merkinnyt pitkän ja raskaan merimatkan päätöstä, askelta tuntemattomaan ja uuden elämän alkua. Siksi kertomukset tuosta näystä toistuvat loputtomasti niin kirjallisuudessa, historiankirjoituksessa…

Lukuvuosi Harvardissa on saateltu päätökseensä, kampus on tyhjentynyt opiskelijoista ja täyttynyt luokkakokouksista ja oma naapurustoni kumisee tyhjyyttään, kun opiskelijat ovat kaikonneet kesäksi töihin, harjoitteluihin ja tutkimuksen pariin. Ero viime viikkoon on valtava, sillä vielä viime torstaina koko Cambridge kuhisi ihmisiä ja elämää, kun yliopiston commencement-seremonia kokosi yhteen niin kandiksi, maisteriksi kuin tohtoriksikin valmistuvat. Harvardin valmistujaisseremonia…

Näissä teksteissä on jälleen eletty hetki hiljaiseloa. Huhtikuu oli kiireinen kaikenlaisten muiden tekstien laatimisen parissa ja heti kuun vaihteessa vaihdoin kahdeksi viikoksi vapaalle, kun lähdin kiertämään ranskankielistä Kanadaa ja Ontariota ystäväporukalla. Kanada oli lämmin ja kaunis, vaikka Yhdysvaltojen tuttuuteen verrattuna se olikin yllättävän vieraan tuntuinen sekoitus eurooppalaisuutta, pohjoisamerikkalaisuutta ja kaikkea muuta. Yhdysvallat ovat Suomessa niin…

Yksi lempipuuhistani kampuksella on katsoa katsomasta päästyäni. Osa ympäristön vieraudesta on muuttunut jo tuttuudeksi, asioiksi, joihin ei enää kiinnitä huomiota, mutta yhä tulkitsen lakkaamatta myös vierautta. Yritän katsoa, keitä ihmiset ovat toisilleen, mistä he tulevat ja keitä he ovat omissa silmissään sekä mitkä ajatukset hallitsevat sitä, mihin he kääntävät katseensa, kantavat itsensä ja suuntaavat sanansa.Kaikessa…

Kieli on tutkijalle tärkein työväline, reitti ihmisestä toisen luo ja takaisin, olivat nuo ihmiset sitten menneessä tai nykyisyydessä. Kieli ei kuitenkaan ole soljuva virta, vaan täynnä esteitä ja karikoita, virheiden mahdollisuuksia ja väärinymmärryksiä. Kun arkikielenä, työkielenä ja satunnaisten kohtaamisten kielenä on jokin muu kuin oma äidinkieli, kolhiutuu kielen karikoissa väistämättä mustelmille yhä uudestaan ja uudestaan….

Kevään tullessa herään joka vuosi aina uudelleen katsomaan elämää tässä ja nyt. Talven pimeässä hetket luisuvat helposti toisiinsa, takertuvat yhteen ja uusi aamu ei tunnu edellisestä erilaiselta. Talvella värit toistuvat himmeämpinä, vaikka toki yhä sinisen tunnistaa siniseksi ja punaisen punaiseksi, mutta vasta valon tullessa piirtyvät varjot selkeämmin esiin, valo kyllästää pinnat ja ohjaa katsetta uusiin…