Uuden vuoden alussa

Uusi vuosi hiipi sisään vähän varkain vain hetki sen jälkeen, kun olin palannut takaisin Yhdysvaltoihin joulunvieton jälkeen. Vaikka ehdin jo viime vuoden viimeisessä tekstissä kerrata kulunutta vuotta ja kirjoitin väitöskirjani taipaleesta tähän saakka, tuntuu silti hurjalta ajatella, että aika tasan vuosi sitten sain virallisen kutsun viettää lukuvuosi Harvardissa. Siitä oli toki vielä monta askelta matkan…

5 W’s and Moving from 2021 to 2022

The first year of my PhD studies is coming to an end and the next one (of four in total) looms just around the corner. Much more has happened than I was able to imagine in early 2021, and I hope that will be a constant trend also in 2022. I have promised many a…

2021 jää taakse

Aika ja kokemukset ajasta ovat hirveän mielenkiintoisia tutkimuskohteita ja historiantutkimuksessa ne ovat aina lähellä. Ajan kuluminen myös omassa elämässä pakottaa ajoittain reflektoimaan kaikkea kuukausiin mahtunutta – välillä aika on takertunut tiukasti hetkeen, välillä se on liukunut ja luisunut eteenpäin jäisellä polulla eikä hetkestä saa kiinni edes hanskat kädessä. Kuluva vuosi alkoi vasta ja kohta vuosiluvun…

Arkista puurtamista etuoikeuksien keskellä

Noin kahden ja puolen kuukauden elelyn jälkeen arki Cambridgessä on jotensakin tasaantunut. Toki kaikkea uutta tulee vielä paljon vastaan ja yliopistolla luoviminen vaatii uusien asioiden opettelua viikoittain, mutta nyt minulla on ainakin hetkellisesti tunne siitä, että osaan suunnitella päiväni ja ennakoida elämääni. Tiedän, missä ovat rauhallisimmat työskentelypaikat kampuksella, miten kommunikoida eri arkistojen kanssa tai mitä…

Kuulumisia ja kummallisuuksia Yhdysvalloista

Viimeiset pari kuukautta olen ollut oman elämäni antropologi. Kun muuttaa uuteen ympäristöön, uusien ihmisten keskelle, kauas pois omista tutuista kaduista ja tavoista olla olemassa, päätyy auttamatta tarkkailijan asemaan. Täytyy oppia tunnistamaan käytösmalleja, keskustelemaan oikealla tavalla ja sulautumaan ainakin jotensakin joukkoon. Samalla tulee huomanneeksi, miten jotkut aiemmin tavallisuudessaan huomaamattomat rituaalit ja tavat toimia herättävät ikävää poissaolollaan….

Miten työstä pitäisi puhua?

Ystäväni tietävät, että puhun kovin mielelläni työstä, oli kyseessä sitten oma työni, muiden työt tai työelämä ylipäätään. Onneni on ollut työskennellä monissa erilaisissa tehtävissä sekä tuntea valtavan älykkäitä, osaavia ja monin tavoin mahtavia ihmisiä, jotka ovat muokanneet omia ajatuksiani työstä, työurasta ja sen tavoitteista, mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista. Siksi vähitellen työn rakenteet, omien arvojen ja työn…

Kiire vie mukanaan

Helsingin Sanomien Visio-liite nostatti monenlaista arvostelua, kun se alkoi ilmestyä alkuvuodesta. Yleensä välttelen tuota talouden ja teknologian pöhinää ja puhinaa pihisevää oranssinhehkuista lehteä, mutta silloin tällöin sekin yllättää. Visio julkaisi toissapäivänä artikkelin, joka käsitteli kiirettä ja sen imua osana työelämää lontoolaisten, vaativaa asiantuntijatyötä tekevien uratykkien kautta (HS/Veera Luoma-aho 8.11. Flow’n pimeä puoli). Jutun ytimessä oli…

Häpeä hallinnan välineenä

(Pidin muutaman viikon kirjoitustaukoa, sillä ensin flunssa vei voimat ja sen jälkeen tämän aiheen kypsyttely vei aikansa. Häpeä aiheena mahdollistaa hirveän monen näkökulman pohtimisen, mutta tässä se, mihin itse tällä kertaa ylsin.) Häpeä sulkee ulos, pakottaa nöyrtymään, vaientaa ja saa epäilemään itseään. Se kontrolloi ja asettaa sisäisen äänen kontrolloimaan omaa minuutta, jotta häpeän tuoman nöyryytyksen…

Yhdysvallat ihmetyttää eli kuinka ylittää suojatie

Noin kuukauden Yhdysvalloissa asumisen jälkeen en ole vieläkään ihan täysin varma siitä, kuinka suojatie kuuluu ylittää. Uuteen maahan muuttaessa moni asia pääsee yllättämään, ja vaikka yhdysvaltalainen liikennekulttuuri on monin tavoin eurooppalaiselle tuttua, suojateiden ylitys sujuvasti ei ihan aina vielä luonnistu. Helsingissä viime vuodet asuneena olen tottunut siihen, että jalankulkijalla on aina oikeus ylittää tie ennen…

Kirjoista ja tutkijan äänestä

Viime viikkojen aikana olen kasannut kirjahyllyyni teoksen toisensa jälkeen. Harvardin kirjastovalikoima on hurmannut minut ja vienyt mukanaan – tähän mennessä olen laskujeni mukaan käynyt kolmessa yliopiston 28 kirjastosta (näistä yksi sijaitsee Washington D.C.ssä ja yksi Italiassa) sekä paikallisessa kaupunginkirjastossa eli Cambridge Public Libraryssa. Näidenkin kirjastojen valikoima sekä erinomainen kaukolainapalvelu ovat venyttäneet lukulistani kilometrien pituiseksi. Kirjastovierailut…