Vahvojen väitteiden esittäminen ei ole aina minulle helppoa.

En ole kaikkein kovaäänisin ihminen, pidän mielipiteeni usein mieluusti itselläni ja kuuntelen ennemmin muiden kantoja kuin toitotan omiani. Pyrin aina ymmärtämään, en hallitsemaan tai määrittämään oikeaa ja väärää, hyvää tai pahaa, todellisuutta tai tarua.

Silti teen väitöskirjaa. Miten näin pääsi käymään? Noh, tavallaan puolivahingossa.

Aloitin väitöskirjatutkimuksen Helsingin yliopistossa tämän vuoden tammikuussa. Tätä ennen ehdin viettää samassa opinahjossa jo kuusi vuotta maisteriopintojen parissa ja sain viimein (vielä toistaiseksi vertauskuvallisen) laakeriseppeleen sekä todistuksen koronakeväänä 2020. Tämän jälkeen tulevaisuus näytti aika tyhjältä: tein projektiluontoisia töitä ja laadin samalla työhakemuksia toisensa perään, kun yritin pohtia, miltä aika yliopisto-opintojen jälkeen kohdallani näyttäisi.

Tein graduni yhdysvaltalaisten yliopistojen sukupuolittuneista sivistysihanteista 1900-luvun alussa. Keskityin työssä Harvardin yliopistoon, joka hyväksyi opiskelijoikseen tähän aikaan pelkästään miehiä, sekä sen yhteydessä toimineeseen naiskorkeakouluun Radcliffe Collegeen. Tutkimukseni käsitteli pitkälti sitä, miksi naisten ja miesten erottaminen eri oppilaitoksiin, jotka kuitenkin toimivat läheisesti yhteistyössä, oli ajan ihanteiden mukaista.

Gradua tehdessäni tapahtui samalla jotain kummallista. Olin aina ollut lukija ja uteliaana ihmisalkuna syventynyt kirjojen kautta aiheeseen jos toiseenkin, mutta gradun myötä löysin itsestäni myös kirjoittajan. Nautin sanojen asettamisesta peräkkäin, omien ajatusten ja tulkintojen kirjaamisesta paperille ja ylipäätään jatkuvasti käymästäni sisäisestä keskustelusta aikalaislähteiden sekä tutkimuskirjallisuuden kanssa.

Joten kun graduni ja maisteritutkintoni valmistuivat ja tulevaisuus näytti avoimelta, päätin, että voisin ehkä kirjoittaa lisääkin. Vaikka olin jo pitkään elätellyt haavetta tohtoroitumisesta jonain päivänä, en koskaan ajatellut ryhtyväni väitöskirjatutkijaksi saman tien perustutkinnon jälkeen. Kuitenkin elämä tavallaan päätti puolestani. Hain töitä Suomesta ja ulkomailta valmistumista seuraavana kesänä ja syksyllä hain myös jatko-opinto-oikeutta sekä palkallista tohtorikoulutettavan paikkaa Helsingin yliopistolta. Hakemani työpaikat menivät lopulta toisille, mutta minusta tuli tohtorikoulutettava. Toisinkin olisi voinut käydä.

Näiden omien sivujeni tavoite on kahtalainen. Toisaalta haluan oman kanavan kirjoittaa väitöstutkimuksestani ja myös sen ohi, sillä kaipaan jonkinlaista väylää keskustella ja olla läsnä myös verkossa ja sen eri yhteisöissä. Ennen kaikkea haluan tuoda esiin tutkijuutta ja tutkimista ammattina, koska niiden pohtiminen on ollut tärkeä osa oman väitöskirjaprosessini alkua.

Toisaalta ajattelin yrittää opetella väittämään täällä myös jotain. Väitöstilaisuuteeni on noin neljä vuotta aikaa, joten nyt on hyvä aloittaa.