Koronaelämää Yhdysvalloissa

Tunsin oloni heti askeleen verran amerikkalaisemmaksi, kun sain ikioman rokotuskortin myös Atlantin tällä puolen.

Koronaelämää molemmilla puolilla valtamerta on elelty jo tovi, mutta kuluva viikko inspiroi allekirjoittanutta kirjoittamaan tarkemmin elämästä pandemian keskellä täällä Yhdysvalloissa. Syitä on kaksi: altistuin itse (tiettävästi) ensi kertaa lähipiirini koronatartunnalle ja sain kolmannen rokoteannoksen käsivarteeni. Tavallaan oli jo aikakin, että kumpikin näistä tapahtui. Altistumisten välttäminen kaksi vuotta on ollut jonkinlainen ihme ja toisaalta Suomessa olisin ollut rokotuskelpoinen jo jonkin aikaa, täällä kun on pidetty ihan viime aikoihin saakka kiinni kuuden kuukauden rokotusvälistä kakkos- ja kolmosrokotteen välillä.

Yhteistä Suomen ja Yhdysvaltojen koronatilanteelle on omikronin hurvittelu läpi väestön sekä virallisten ohjeistusten yleinen epäselkeys. Koska omasta elämästäni valtaosa pyörii Harvardin ympärillä, olen keskittynyt lähinnä noudattamaan yliopiston koronaohjeita, jotka oman tuntumani mukaan ovat muuta yhteiskuntaa tiukemmat. Yliopiston kaikissa tiloissa on maskipakko (josta tosin pidetään melko vaihtelevasti kiinni), kaikki opiskelijat ja henkilökunnan jäsenet tekevät vähintään kerran viikossa kotitestin (kampuksella asuvat testaavat itsensä kolmesti viikossa), joka palautetaan yliopistolle analysoitavaksi, ja yliopisto edellyttää kaikilta jäseniltä rokotestatuksen ylläpitämistä eli tammikuun lopulta alkaen kaikilta vaaditaan kolmannen rokotteen ottamista. Tällä hetkellä yliopisto on sulkenut suurimman osan ovistaan tammikuun ajaksi ja toimii etäyhteyksin, sillä tavoitteena on parantaa yhteisön rokotekattavuutta ennen lukukauden alkua ja kampukselle paluuta. Näillä järjestelyillä koko lukuvuosi on siis opiskeltu lähiopetuksessa ja lähiopetuksessa tullaan jatkamaan myös kevätlukukausi.

Muualla yhteiskunnassa myös lähes kaikissa sisätiloissa vaaditaan maskin käyttöä, joskin on monta versiota siitä, miten maskia oikeastaan käytetään, ja monet museot, teatterit ja tapahtumajärjestäjät vaativat rokotekortin esittämistä. Monet ravintolat myös myyvät vain noutoruokaa, mutta niiden toimintaa ei koske mitkään viralliset rajoitukset. Turvavälien pitämiseen kehottavia tarroja on kaikkialla, missä ihmiset jonottavat erinnäisistä syistä, mutta rokotuskeskus on tähän mennessä ollut ainoa paikka, missä olen havainnut ihmisten oikeasti noudattavan kehotusta. Yökerhot ja baarit ovat auki ja monet uskaltavat niissäkin käydä. Tartuntamäärät ovat kuitenkin olleet aivan huippulukemissa koko osavaltiotasolla: päivittäinen keskiarvo on huidellut yli 20 000 tartunnan tienoilla, kun aikaisempina huippuina se on ollut lähemmäs 7000.

Kolmas rokotus on nyt onneksi kaikkien saatavilla eli ikäryhmärajoituksia ei ole, joten piikin saa, kunhan viisi kuukautta edellisestä on tullut täyteen. Rokotuskokemus oli täällä melko samanlainen kuin Suomessakin. Rokotuspaikka valikoitiin osavaltioviranomaisen ylläpitämästä palvelusta, mutta osavaltion ylläpitämien rokotuspaikkojen lisäksi palvelusta löytyy myös yritysten ylläpitämiä keskuksia. Itse rokote on kuitenkin kaikille kaikkialla ilmainen, joskin sairasvakuutuksen tietoja kysytään, jos sellainen on. Vaihtoehtoisia sijainteja sekä rokotusaikoja on tarjolla runsaasti, ja kun itse huomasin eilen rokotusaikavälin lyhentyneen ja olevani rokotuskelpoinen, sain ajan jo samalle päivälle. Rokotuspaikka oli paikallisen Cambridge Healt Alliancen ylläpitämä ja kyseessä oli iso tyhjä halli, jonne oli lentokenttänauhoilla vedetty kävelyreittejä. Erona Suomeen oli lähinnä se, että oma reitti valittiin valitun rokotteen mukaan, kolmosrokotteen kun sai halutessaan ottaa joko Pfizerin tai Modernan piikillä. Lopulta kaikista mukanani olevista papereista kysyttiin vain edellisen rokotuksen päivämäärää, henkilöllisyystodistusta tai sairasvakuutusta ei tarvinut esitellä.

Nopean pistoksen jälkeen pääsin istuskelemaan vartiksi tutkiskelemaan sieluani ja mahdollisia sivuvaikutuksia. Yllätyksekseni (riemukseni?) odotustilan seinällä kahdessa televisiossa pyöri Disney-elokuva Tangled (Kaksin karkuteillä), jota nuoret ja vanhemmatkin rokotetut saivat ilokseen katsella. Tämän kulttuurielämyksen jälkeen ja vartin kuluttua pääsin jatkamaan matkaa kotia kohti. Koska oma rokotukseni ajoittui alkuiltapäivään, rokotuskeskuksessa oli lisäkseni ehkä 15 piikitettävää henkilökunnan lisäksi ja aikaa kului ehkä noin 20 minuuttia.

Nyt kun kolmas rokote on siis piikkinä lihassa, jännitys mahdollisista uusista rajoituksista keväälle on pienempi, täällä kun ne usein ovat tulleet rokotusstatuksen mukaan. Esimerkiksi Princetonin yliopiston arkisto vaatii myös kolmannen rokotteen ottamista, joten nyt kevään tutkimusmatkasuunnitelmat ovat taas askeleen verran turvatummat.

Ensi kerralla ehkä jotain tutkimuksellisempaa asiaa, tällä viikolla pääni oli melko tyhjä akateemisesta sisällöstä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s