En ole kirjoittanut hetkeen. Tai oikeastaan olen kirjoittanut paljonkin, mutta vähemmän itsestäni, rajatusti omasta olemisestani, ripotellut korkeintaan mainintoja sinne tänne, vilahduksina lempeydestä ja helähdyksinä naurusta. Olen elänyt muiden tekstejä ja luonut omiani oleviksi, mutta sanonut vähemmän virtaavasta olemisesta, taipumisesta, kirkkaudesta. Silti olen pohtinut paljon olemista tai olemisen vaikeutta, tunnustellut sormin olemiseni rajoja ja yrittänyt varmistaa,…