Viime aikoina mielessäni on ollut muunmuassa:

• Yalen kirjastoissa ja kampuksella on paljon akateemista elämää esittäviä karikatyyrejä sekä veistoksina että (lasi)maalauksina. Tämä oli aika hauska huomata ja sen jälkeen olen ihaillut rakennusten seiniä ja ikkunoita koristavia reliefejä, pieniä veistoksia ja maalauksia uusin silmin. Kirjoitan aiheesta ehkä myöhemmin lisää, kun olen ehtinyt tutustua tarkemmin taideteosten historiaan sekä siihen, keitä ne oikeastaan esittävät (ainakin yliopiston kirjastossa on eri paikoissa vuosilukujen ympäröimiä kasvokuvia, joilla lienee jokin historiallinen esikuva)(karikatyyriys on myös oma tulkintani, sillä kuvat ovat mielestäni kevyen irvailevia mutta silti kohteliaita kohteilleen).
• Olen taas muistanut, että Yhdysvalloissa on usein erikseen virallinen totuus ja käytännön totuus. Esimerkki: Yalella on omia bussiyhteyksiä kampuksen ja eri naapurustojen välillä ja niiden reittejä ja aikatauluja pystyy seuraamaan yliopiston karttapalvelusta. Bussien aikataulut ja reitit myös muuttuvat päivän ja vuorokaudenajan mukaan. Astuin yhteen busseista tässä eräänä iltana ruokakauppareissun jälkeen todettuani, että pääsisin sen kyydissä ainakin suunnilleen omille nurkilleni. Seurasin bussin kulkua kartalta ja hämmennyin, kun se lähtikin pois ilmoitetulta reitiltä. Selvisi, että ilta-aikaan kukin matkustaja voi kertoa kuskille virallisen reitin lähellä olevan osoitteensa ja jäädä pois lähimmässä kadunkulmassa, jotta kenenkään ei tarvitse kulkea pitkään pimeässä (ainakin sekä täällä että Bostonissa jalankulkijoille ei ole juuri minkäänlaista valaistusta pimeällä). Siispä vietin ylimääräisen puolituntisen bussissa, kun se kierteli erinnäisiä naapurustoja ennen omaani.
• Busseista puheenollen: bussipysäkkien löytäminen on oma taiteenlajinsa. Kaupunkiliikenteen bussien pysäkit on merkitty usein pienen pienellä liikennemerkillä eikä pysäkillä useimmiten ole sen lisäksi mitään – ei penkkiä, ei katosta, ei roska-astiaa, ei tiemerkintöjä. Yalen bussien pysäkkien sijainti sen sijaan pitää aina tarkistaa kartalta, sillä niitä ei ole merkitty mitenkään pysäkkien kohdalle.

• En ole vieläkään aivan selvillä, miten luovia paikallisten ”how are you” -kysymyksen kanssa. Koska se vaatii vastauksen, koska ei? Voiko sen jättää vain roikkumaan ilmaan? Onko kysymys aina pakko esittää takaisin, onko muu epäkohteliasta? Entä jos molemmat esittävät kysymyksen samaan aikaan? Miten silloin kuuluu toimia? Pyydän jossain vaiheessa joltakulta paikalliselta yksityiskohtaisen opastuksen.
• Yliopistoihmiset täällä ovat usein uskomattoman taitavia viestimään sähköpostitse. Jo muutamalla sanalla voidaan ilmaista niin innostusta tilaisuudesta keskustella vastaanottajan kanssa, pahoittelua, mikäli joutuu antamaan johonkin kysymykseen kielteisen vastauksen tai tuottaa lisätyötä vastaanottajalle, ja lupauksen olla vastaisuudessakin avuksi ja aina niin kovin kepeästi ja sulavasti. Olisikohan tähän joku kirjekurssi, sähköpostietiketin 101?
• Täällä kaikenlaiset asuinalueiden sähköjohtoviritykset ovat niin pelottavan näköisiä, että ihmettelen, miten jotain niihin liittyviä onnettomuuksia ei ole enempää. Naapurustostani löytyy esimerkiksi viritelmä, jossa vierekkäin on isketty kaksi sähkötolppaa ja niiden molempien kautta kulkee johtoja. Toinen tolpista ei kuitenkaan lainkaan osu maahan vaan roikkuu ilmassa täysin toisen ja parin tolppia yhdistävän puunpalasen kannateltavana. Vähän tähän liittyen myös: miksi oi miksi katuvalot on täällä varattu vain autoille? Puistot, jalkakäytävät ja muut jalankulkijoiden alueet ovat täysin pimeitä auringonlaskun jälkeen.