2021 jää taakse

Alkutalvi on koristeiden ja juhlien aikaa: ensin Halloweenista siirryttiin sujuvasti kiitospäivään, jonka jälkeen joulukoristeet kaivettiin saman tien esille.

Aika ja kokemukset ajasta ovat hirveän mielenkiintoisia tutkimuskohteita ja historiantutkimuksessa ne ovat aina lähellä. Ajan kuluminen myös omassa elämässä pakottaa ajoittain reflektoimaan kaikkea kuukausiin mahtunutta – välillä aika on takertunut tiukasti hetkeen, välillä se on liukunut ja luisunut eteenpäin jäisellä polulla eikä hetkestä saa kiinni edes hanskat kädessä. Kuluva vuosi alkoi vasta ja kohta vuosiluvun viimeinen numero vaihtuu jo taas. Numeroiden väliin on kuitenkin mahtunut hurjasti työtä ja elämää.

Väitöskirjatutkimukseni täyttää tammikuussa vuoden ja kuluva vuosi onkin ollut ensimmäinen, jonka olen viettänyt samassa täysipäiväisessä työsuhteessa. Nelivuotisessa tohtorikoulutettavan työsuhteessa jo yksi vuosi tuntuu alussa hurjan pitkältä ajalta, mutta nyt tuon vuoden jälkeen edessä häämöttävät kolme vuotta uhkaavat viilettää ohi lupaa kysymättä.

Kuitenkin jo ensimmäiseen vuoteen on sisältynyt huikeasti oppimista, tutkimusta ja oman uuden roolin ja sen mahdollisuuksien opettelua. Ehkä johtuen siitä, että ensimmäinen puolivuotiseni meni etätöissä ja pääsin ensimmäistä kertaa työhuoneelleni vasta kesäkuussa, väitöskirjatutkijuuteni alku kului hämmennyksen ja osin myös epätietoisuuden vallassa. Hyppy opiskelijasta tutkijaksi oli isompi kuin olin osannut odottaa, ja vaikka olin ehtinyt viettää jo lähes seitsemän vuotta yliopistolla, uusi rooli antoi uuden näkökulman akateemiseen maailmaan.

Tutkijuuden omaksuminen vaatii siis opettelua ja ajatusten nyrjäyttämistä vähän uusille raiteille. Yksi varsin konkreettinen ja itselleni uusi puoli tutkijuudessa on eräänlainen velvoite viestiä omasta työstä ja olemassaolosta. Kun aiemmissa työrooleissani olen ollut aina tietyn organisaation tai instituution edustaja ja näin saanut valmiit raamit työlleni, nyt piirrän itse työni rajat ja etsin ne paikat, joissa haluan tulla nähdyksi ja kuulluksi. Kukaan ei tee polkuani puolestani, vaan otan itse askeleet eteenpäin, onneksi toki ohjaajien ja ystävien neuvojen ja tuen avulla. Vaikka tutkijuus voi näyttää varsin erilaiselta eri tutkijoiden näkökulmasta, itselleni se piirtyy ennen kaikkea velvoitteena ja vastuuna pyrkiä vaikuttavuuteen. On olemassa vain yhteiskunnallisesti tärkeää tutkimusta ja yhteiskunnallisesti tärkeää tutkimusta, ja jokaisella tutkijalla alasta riippumatta on aina toinen jalka nykyhetkessä. Siispä kaikki tutkimus kertoo jotain yhteiskunnasta ja kaikella tutkimuksella on valtaa vaikuttaa siihen.

Kävin katsomassa Pähkinänsärkijä-baletin Bostonin upealla Citizens Bank-oopperatalolla.

Alun pienen kankeuden ja oman roolini sekä käytännön työnkuvan opettelun jälkeen olen alkanut kasvaa vahvemmin kiinni uuteen identiteettiini. Olen oppinut olemaan epävarma ja itsevarma samaan aikaan sekä olemaan sinut tutkijuuden kanssa. Keskeisin oppini on ollut ymmärtää tutkijan työn vapaus hyvine ja huonoine puolineen. Saan tehdä työtäni koska haluan ja missä haluan, saan päättää jokaisen työpäiväni sisällön ja saan olla luova ja ruokkia omaa uteliaisuuttani työkseni. Kukaan ei kuitenkaan kerro, milloin olen tehnyt tarpeeksi, päätä puolestani epävarmoina hetkinä tai selitä, miten juuri minun pitäisi tehdä työni. Periaatteessa olen vapaa ottamaan päiväunet kun väsyttää, auttamaan muutossa lounasaikaan tai tapaamaan ystävän kun hänelle parhaiten sopii, mutta aika korvaaviin työtunteihin on sitten otettava jostain muualta. Vapaudessa on siis omat vastuunsa. Lisäksi oma työhteisö tulee rakentaa itse pala palalta, kun työn itsenäisyys jättää monet vieraiksi ja toisaalta oman alan tutkijat on useimmiten siroteltu sinne tänne maailmalle.

Vuodessa olen kuitenkin ehtinyt jo sekä aloittaa tutkimukseni että matkata sen kanssa toiselle mantereelle. Tammikuussa alkava tutkimukseni toinen vuosi kuluu vielä isolta osin Yhdysvalloissa ja tähänastiset tulevaisuudensuunnitelmani ulottuvat lähinnä ensi kevään ajalle. Tiedossa on jo ainakin muutama arkistomatka ja konferenssi, kaikenlaista tekstin tuottamista sekä lisää Yhdysvaltojen ihmettelyä, joten tekstien kirjo myös täällä blogin puolella pysynnee laajana ensi vuonnakin.

Nämä tekstit jäävät hetkittäiselle tauolle, kun kirjoittaja lähtee joululomalle Suomeen. Ajatuksen- ja tekstin virta jatkuu sitten taas tammikuussa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s