Näissä teksteissä on jälleen eletty hetki hiljaiseloa. Huhtikuu oli kiireinen kaikenlaisten muiden tekstien laatimisen parissa ja heti kuun vaihteessa vaihdoin kahdeksi viikoksi vapaalle, kun lähdin kiertämään ranskankielistä Kanadaa ja Ontariota ystäväporukalla. Kanada oli lämmin ja kaunis, vaikka Yhdysvaltojen tuttuuteen verrattuna se olikin yllättävän vieraan tuntuinen sekoitus eurooppalaisuutta, pohjoisamerikkalaisuutta ja kaikkea muuta. Yhdysvallat ovat Suomessa niin vahvasti läsnä sekä populaarikulttuurissa että politiikassa, että Kanada jää huomattavasti etäisemmäksi, mutta nyt sain ainakin itse ensikosketukseni maahan.

Myös Boston puhkesi täyteen kesään matkan aikana, kun lämpömittari on nyttemmin kohonnut jo yli 30 asteen lukemiin ja luonto hohkaa vihreyttä. Harvardin kampus on täynnä kesätunnelmaa, kun Harvard Yard on täyttynyt tuolimerestä ja yliopiston eri osien lipuista torstaina koittavaa valmistujaisseremoniaa varten. Tämän vuoden valmistujaispuhuja on Uuden Seelannin pääministeri Jacinda Ardern, jonka valintaa puhujaksi on moni pitänyt tylsänä – saihan NYU tänä vuonna puhujakseen Taylor Swiftin. Ilmassa on kaikkialla lopun alkua ja nostalgiaa, jotka tarttuvat helposti, kun valmistuvan luokan opiskelijat ottavat kuvia kolkkahatuissaan ja mustissa kaavuissaan ympäri kampusta.

Omaa aikaani Harvardissa on jäljellä vielä vähän yli kuukausi, sillä lennän takaisin Suomeen viides päivä heinäkuuta. Kaikki aikataulut kevään osalta on nyt taputeltu, joten loppuajan voin keskittyä vapaasti arkistotyön loppusilauksiin sekä tutkimuskirjallisuuden haltuunottoon. Ajatus paluusta Suomeen tuntuu yhtä aikaa haikealta ja mukavalta. Toisaalta on ihanaa palata elämästä kaiken vieraan keskellä takaisin tuttuun ja turvalliseen, perheen ja ystävien luo, mutta toisaalta on kipeää luopua monista niistä asioista, joiden varaan on rakentanut elämänsä täällä. Monet ihmiset ja ystävät tietenkin jäävät osaksi elämää eivätkä omat henkisen kasvun tuumat katoa mihinkään, mutta se hetki, jonka elin täällä, päättyy auttamatta ja siirtää ystävyyssuhteet mannerten välisiksi.

Myös tutkimuksen osalta alkaa vähitellen uusi vaihe, kun arkistotyöt päättyvät tältä erää ja siirryn käymään läpi täällä keräämääni aineistoa sekä suunnittelemaan pikkuhiljaa kirjoittamisen aloittamista. Väitöskirjani kokonaiskuva näyttää vähitellen yhä selkeämmältä, vaikka paljon on vielä matkaa edessä. Nyt kun Yhdysvalloissa olen elänyt niin vahvasti tutkimusteemojeni keskellä eikä arjessa ole oikein osannut erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan, Suomeen paluun jälkeen kaipaan hetken etäisyyttä kaikeen yliopistoihin liittyvään. Syksy saa tuoda tullessaan sitten taas uuden inspiraation työtä kohtaan, sitä ennen laskeudun vähitellen kesään.

Tämän blogin osalta tekstintuotto jatkuu kyllä vielä kesäkuussa ja myös ensi lukuvuonna, vaikka arki Yhdysvalloissa päättyykin. Mielen päällä on ollut yhtä jos toista kirjoitusaihetta, mutta aika ja jaksaminen ei ole viime viikkoina riittänyt niihin tarttumiseen. Ne on kuitenkin tallennettu muistiin tulevaa varten, joten ehkäpä nyt vielä kesän alkuun saisin muutamasta ajatuksesta kiinni ihan tekstimuodossa.