Nämä blogitekstit ovat saaneet elää hiljaiseloa viime viikot. Tammikuun lopussa auenneet arkistot veivät ajan ja energian eikä kovin märkä, samea ja harmaa sää ainakaan antanut lisää voimia. Parin viikon takainen lumimyrsky toi tännekin isot kinokset, jotka ovat kuitenkin jo melkein maan tasalla, ja kävelyteillä pääsee kahlaamaan lätäköissä ja luistelemaan jäällä vuoropäivinä. Talvi on sään puolesta ollut epätasainen ja sama tulee jatkumaan: tulevana viikonloppuna luvassa on +12 astetta parina päivänä putkeen, jonka jälkeen lämpötila putoaa yhtäkkiä -12 asteeseen. Eipä käy jalankulkijan elämä tylsäksi.

Kuluneiden viikkojen aikana rattaat ovat kuitenkin pyörineet päässäni. Kun väitöstutkimukseni ensimmäinen vuosi on vaihtunut toiseen, näkökulma omaan tutkimukseeni on tarkentunut. Ensimmäinen vuosi kului lukiessa kaikkea sieltä täältä laajasti ja kapeasti oman aiheen ytimestä ja kaukaa sen ulkokehiltä. Oma aihe häälyi etäällä kaiken tekemisen taustalla jonkinlaisena rajaavana tekijänä, mutta enemmän makustelun tasolla kuin tiukkana punaisena lankana. Vielä syksylläkin saavuttuani tänne oman tutkimusaiheeni liepeille keskityin enemmän ottamaan kaiken vastaan, opettelemaan arkistotyötä ja hahmottamaan, mistä kaikesta yhdysvaltalaisessa yliopistomaailmassa onkaan kyse. Kaikki tämä oli mielestäni tuiki tarpeellista ja välttämätöntä perustuksen valamista.

Nyt kun vuosi on vaihtunut, arkistotyötä on takana jo jonkin verran ja oma rooli sekä tutkijana että vierailevana tutkijana on tutumpi, ajatukseni ovat siirtyneet piirtämään oman tutkimukseni teemoja tarkemmin esiin. Alkuvuodesta työstetyt konferenssiesitelmä ja esitelmäehdotus auttoivat laskeutumaan sen äärelle, mitä tutkimuksessani haluan sanoa ja millaisia teemoja lähteistä nousee esiin. Toisaalta nyt koen myös itse olevani valmiimpi siirtymään laajasta teemojen maalailusta kohti tarkkarajaisempaa analyysia. Jonkinasteista henkistä kasvua on siis havaittavissa, mikä on aina mukavaa, vaikkei siinä prosessissa kai valmiiksi koskaan tule.

Konkreettisimpana askeleena eteenpäin palasin ensi kertaa syksyn 2020 jatko-opintohaun jälkeen väitöskirjani dispositioon ja muovasin sitä uuteen uskoon. Kuluvan viikon lauantaina lähden myös kuukauden matkalle Princetoniin ja Bryn Mawriin, minkä myötä olen vihdoin astunut jalallani kaikkiin tutkimukseni yliopistoihin. Tämän jälkeen palaan loppukevääksi vielä jatkamaan työtä Harvardin arkistojen parissa, joten väitöstutkimukseni konkretisoitunee entisestään kevään aikana ennen paluuta Suomeen. Jonkinlaista palapelin kokoamista tämä siis kai on ja välillä palat ovat pahastikin hukassa, mutta tällä hetkellä niitä on löytynyt mukavasti lisää, ja kokonaiskuva pilkahtelee jo siellä täällä.