10 vinkkiä arkistoihin

Kuvassa oleva leikekirja oli oman arkistopolkuni ensimmäinen dokumentti.

Ah, arkistot, nuo pölyisinä pidetyt aarreaitat, joita ilman ei tutkija selviäisi. Arkistot ovat herättäneet tunteita ja mielipiteitä niin kauan, kuin arkistolaitos on ollut olemassa ja sitä on tutkimukseen hyödynnetty. Mielikuva hämähäkinseittien peittämistä loputtomista kirjahyllyistä hämärissä saleissa perustuu enemmän 1800-luvun romantisointiin kuin nykyajan huipputeknologiaa hyödyntäviin ja ajan hermolla toimiviin arkistointikoneistoihin.

Näin 2020-luvulla arkistoissa työskentelevänä tutkijana sanoisin, että arkistotyö tuntuu suunnilleen samalta kuin selaisi sosiaalista mediaa tuntikausia putkeen. Arkistossa silmien ohi lipuu valtava määrä yksityiskohtia ja tietoa eri ihmisistä tasaisena virtana, ja selailun lopussa silmät ja korvat ovat täynnä tietoa pääosin vieraiden ihmisten elämästä. Arkistoissa tosin sen sijaan, että tietovirtaa seuraisi vain passiivisena tykkäyksiä välillä napautellen, vastaan tulevaa tietoa pitää jatkuvasti arvioida ja luokitella sen perusteella, mikä voisi olla oman tutkimuksen kannalta hyödyllistä. Siksi arkistotutkimukseen tulee varautua kuin huippu-urheilija suoritukseensa: nestetasapainon, ruokavalion ja kuntohuipun tulee osua yhteen, jotta suoritus osuu maaliin ja tietotulva ei vie mennessään.

Kokosin oman (toki vielä lyhyehkön) arkistotaipaleeni pohjalta 10 käytännöllistä vinkkiä kenelle tahansa, jolla on jotain asiaa arkistoihin Suomessa tai ulkomailla. Joku toinen arkistokävijä voisi varmasti lisätä listaan paljonkin, mutta uskallan väittää, että näillä vinkeillä perusasiat ovat kunnossa.

10 vinkkiä arkistoihin

1. Arkistoissa on omat sääntönsä, mutta teoria ja käytäntö eivät aina kohtaa. Arkistoissa kaikkialla pätee useimmiten pari yleissääntöä: arkistoaineistoja tulee kohdella kunnioituksella asiantuntijoiden ohjeiden mukaan, lukusaliin ei saa viedä ruokaa tai juomaa ja ainoa sallittu kynä on lyijykynä. Sen lisäksi eri arkistoilla ja myös saman arkiston sisällä eri työntekijöillä on kuitenkin toisistaan poikkeavia käytäntöjä esimerkiksi sen suhteen, saako lukusaliin viedä neuleen tai huivin käsivarrella vai tuleeko sen olla saliin astuessa yllä, voiko arkistomateriaalit jättää ruokatauon ajaksi pöydälle odottamaan ja saako istumapaikan salissa valita itse vai määrätäänkö se etukäteen. Lisäksi välillä lukusaliin saa ottaa mukaan oman muistivihon tai paperia, välillä ainoa hyväksytty paperi on arkiston tarjoama (tietokone on aina sallittu muistiinpanoväline). Aina kannattaa mukisematta noudattaa arkiston ohjeita ja tehdä oma elämä helpommaksi, vaikka ohjeiden ristiriitaisuus hämmentäisi.

2. Varaudu tuntemaan olosi tyhmäksi, se kuuluu asiaan. Arkistot ovat kokoelma vuosikausien aikana kasautunutta tietoa ja asiantuntemusta, ja yhdenkin arkiston rakenteesta ja kokoelmista perille pääseminen vaatii niin ikään vuosien työn. Arkiston käyttäjänä hyppää kylmiltään osaksi arkiston tietoverkostoa ja tuon kokonaisuuden hahmottaminen etenkin suhteessa oman tutkimuksen tarpeisiin vaatii aikansa. Arkistoalan ammattilaiset ovatkin taivaan lahja, sillä heiltä löytyy valtavasti ratkaisuvaihtoehtoja mihin tahansa kysymykseen. Siispä uskalla kysyä yksinkertaisiltakin tuntuvat kysymykset, niiden avulla opit ja saatat myös löytää aivan uusia polkuja eteenpäin. Myös kysymiseen oppiminen on tärkeää: omalla kohdallani on kestänyt aikansa, että olen oppinut jäsentämään itselleni, mitä oikeastaan haluan kysyä ja miten kysymys kannattaa arkistojen näkökulmasta esittää.

Seeley G. Mudd Library on koti Princetonin yliopiston arkistoille.

3. Muista syödä jotain juuri ennen arkistoon astumista. Proosallista, tiedän, mutta optimaalinen arkistokokemus koostuu mielestäni noin kolmesta tunnista katkeamatonta työtä kerrallaan ja se ei kurnivalla vatsalla onnistu. Taukoja totta kai saa ja kannattaa pitää, mutta etenkin pandemia-aikana syöminen arkistossa on monimutkaista, kun mahdollisuus haukata nopea välipala säilytyslokeroilla on maskiohjeistusten takia suljettu pois. Kun syöminen siis useimmiten vaatii arkistosta poistumista, kannattaa jossain vaiheessa kuitenkin iskevää nälkää lykätä mahdollisimman pitkään etukäteisvarautumisella.

4. Etsi oma äänimaailmasi. Joku keskittyy parhaiten arkiston hiljaisuudessa, toinen taas kaipaa taustamusiikkia. Mikäli keskityt vain ottamaan kuvia aineistosta talteen tarkemman analyysin sijaan jopa podcastin kuuntelu voi sopia tilanteeseen, mutta ainakin itselleni parhaiten sopii joko hiljaisuus tai musiikki ilman lyriikoita tai vaihtoehtoisesti kielellä jota en ymmärrä. Mikäli haluat arkistoseuraksi erinomaisia keskusteluja historiantutkimuksen eri teemoista, ota kuunteluun upea Menneisyyden jäljillä-podcast!

5. MUISTA AINA KIRJATA LÄHDETIEDOT YLÖS. Tämä tulee tatuoida käteen ja painaa hehkuvin kirjaimin muistiin – ilman lähdeviittauksiin vaadittavia yksityiskohtia sinulla ei ole koottuna lähdeaineistoa, vaan pelkästään erikoinen valokuvakokoelma ja kasa hajanaisia muistiinpanoja. Tapoja tähän on monia. Muistiinpanojen yhteyteen on helppo kirjata ylös kokoelman tiedot, laatikon tunnus ja kansion tiedot, kun taas valokuvien kohdalla olen joko ensin ottanut kuvan itse kansiosta ja sen jälkeen kuvannut tarvitsemani aineistot kyseisestä kansiosta (ja sitten kansioinut nämä kuvat pilvipalveluun samalla tavalla kuin ne on kansioitu arkistossa) tai sitten olen kirjoittanut kansion ja kokoelman tiedot pienelle paperinpalalle, jonka laitan jokaiseen yksittäiseen kuvaan mukaan. Jälkimmäinen tapa on amerikkalaisittain ”fool proof”, kun yksittäisen kuvan tarkempaa kontekstia ei voi hukata, mutta edelliselläkin tavalla eteneminen toimii.

Radcliffe-instituutin yhteydessä puolestaan toimii Schlesinger Library, jossa sijaitsevat entisen Radcliffe Collegen arkistot

6. Ota mukaan neule tai hartiahuivi. Arkistoissa on usein varsin tehokas ilmastointi, jota on koronan vuoksi usein tehostettu vielä entisestään. Siispä tässäkin suhteessa kannattaa varautua etukäteen mieluummin kuin palella vetoisassa lukusalissa. Kuten todettu kohdassa yksi, varaudu myös mahdollisesti pukemaan neule yllesi ennen lukusaliin astumista.

7. Valitse istumapaikkasi huolella. Jos saat valita itse oman pöytäsi tai tuolisi lukusalissa, valitse paikka ensimmäisellä vierailulla tarkasti. Huonon istumapaikan haittapuolet, kuten vierestä kulkevien työntekijöiden kulkureittien, vetoisuuden (katso edellinen kohta) ja sijainti joko ikkunan vieressä tai kaukana siitä omista preferensseistä riippuen, huomaa äkkiä, mutta paikan vaihtaminen voi tuntua kiusalliselta. Siispä tässäkin suhteessa kannattaa olla tarkkana jo lukusaliin astuessa. Toki aina paikkaa ei saa itse valita, joten välillä joudut tahtomattasi huonon työpisteen vangiksi. Oman paikan valinnasta arkistoissa on kirjoittanut tarkemmin väitöskirjaohjaajani Elise täällä.

8. Arkistojen tarjoamat teknologiset resurssit vaihtelevat paljon. Joissain arkistoissa kullakin istumapaikalla on pistorasia, lukuvalo ja asiakirjojen kuvaamiseen tarkoitettu Hover Camera ja osa pöydistä saattaa olla jopa sähköpöytiä seisomatyötä varten, osassa taas luvassa on vain puinen pöytä ja tuoli noin 70-luvulta (vuosisata saattaa vaihdella) ja lähintä pistorasiaa saa kontaten etsiä lattiatasosta. Vaikka historiasta kiinnostuneet osaavat tietenkin arvostaa vanhoja upeita lukusaleja, niiden työskentelymukavuus saattaa jättää toivomisen varaa. Tämä on kuitenkin seikka, johon et voi itse vaikuttaa, joten kannattaa arvostaa teknologisia apuvälineitä, kun niitä on tarjolla.

9. Useinkaan kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Vaikka arkistoon kulkiessasi sinulla olisi tarkat suunnitelmat siitä, mitä aineistoja haluat käydä läpi ja missä järjestyksessä, ei kaikki suju välttämättä niin kuin haluaisit. Jos et ole tehnyt aineistopyyntöä tarpeeksi ajoissa, muualla säilytettäviä materiaaleja ei ole ehkä ehditty vielä noutaa tai noutamisessa voi olla muita viiveitä, olet ehkä saanut väärät aineistot, kun saman henkilön paperit on jaettu useaan eri kokoelmaan, tai aineistot yksinkertaisesti eivät vastaa yhtään siihen, mitä haluat niiltä kysyä. Voin siis suositella lämpimästi joustavaa suhtautumista ja kärsivällistä asennetta, ne helpottavat omaa työtä. Arkistotyöpäivä on arkistotyöpäivä, vaikkei siitä tuntuisi olevan mitään näytettävää.

10. Proosallisen käytännöllinen vinkki etenkin korona-ajan arkistokävijöille: niistä nenä ennen lukusaliin menemistä. Lähteitä lukiessa on melkein auttamatta nenä kohti pöytää ja etenkin talvisaikaan nenä tuppaa helposti vuotamaan, kun astuu kylmästä ulkoilmasta sisätiloihin. Tippa nokan päässä aiheuttaa herkästi keskittymisen herpaantumista sekä muita arkistokävijöitä mahdollisesti häiritseviä ääniä. Siispä suosittelen tässäkin ennalta ehkäisyä!

Toivottavasti näistä vinkeistä on hyötyä ja hupia muille arkistokävijöille tai arkistoista kiinnostuneille!

Kirjoittaja on tällä hetkellä Princetonin yliopistossa arkistojen parissa ja on vaikuttunut sekä lukusalin sähköpöydistä että siitä, kuinka puhelimen kameralla voi ottaa niin paljon kuvia, että puhelin ilmoittaa ylikuumentuneensa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s