Ensin aioin kirjoittaa ihan jostain muusta. Mutta sitten jäinkin vain lukemaan paria syntynyttä kappaletta uudestaan ja uudestaan, enkä löytänyt niistä enää mitään langanpäitä, joita lähteä kerimään auki tekstin muodossa. En oikeastaan edes pitänyt kirjoitetusta tekstistä tai pidin kyllä ehkä osittain, mutta kokonaisuus tökki, oli rikki, ei kasvanut toivotulla tavalla, oikeilla kasvukäyrillä. Sitten aloinkin pohtia, mistä…

Viime aikoina mielessäni on ollut muunmuassa:

New Havenissa on tällä hetkellä ihan liian kuuma. Lämpötila on viime päivät ylittänyt 30 astetta ja yhdistettynä korkeaan ilmankosteuteen ulkona oleskelu on melko tukalaa. Ihmiset hikoilevat, asfaltti pehmenee ja takertuu kengänpohjiin, roska-astiat löyhkäävät, eläimet nääntyvät, ilmastointilaitteiden kohina kuuluu kaikkialla naapurustossa. Oma naapurustoni on täynnä ihmisiä vasta, kun aurinko on jo laskenut ja ilma vähän viilennyt,…

Tutkimusta tehdessä ajatukset kaatuvat eteen, taakse ja sivulle. Mitä syvemmälle omaan aiheeseensa sukeltaa, sitä täydemmäksi kasvaa se ihmisten, tapahtumien ja ajan hetkien verkko, jolle sekä aiempi tutkimus että lähteet asettuvat omissa ajatuksissa. Samalla kuitenkin hauraudessaan häilyvän verkon loputtomuus piirtyy joka hetki esiin yhä vahvemmin, sen jossain horisontissa häilyvät laidat painuvat yhä kauemmas ja yhä syvemmälle…

Ensimmäinen viikko jälleen Atlantin toisella puolella alkaa tulla vähitellen täyteen ja siispä voisi olla hyvä hetki kirjoittaa siitä muutama sana. Lähdin viime tiistaina Suomesta ja noin vuorokauden matkanteon jälkeen sain vihdoin yhteyden vuokranantajani isään (oli oma stressinaiheensa matkalla, kun en ollut varma, miten saan avaimet vuokra-asuntooni), tutustuin uuteen kotiini ja pääsin vihdoin nukkumaan. Näin viikon…

Maa on niin kaunis, vakaalta vaikuttava ja olemuksessaan vahva, vain hitaasti muuttuva ja veden hiljaa uuvuttama. Maa juurruttaa ja sille rakennetaan vakaita seiniä, jotka saavat takertumaan paikkaan, pysähtymään liikkeen hitauteen ja muutoksen ennakoitavaan kulkuun, joka antaa aina lupauksen sekä tulevasta että menneestä. Vain joskus maakin liikahtaa ja muovaa pysyväksi luultua, kääntää totutun ympäri, tekee mustasta…

Loppukesän häivähdys ilmassa tarkoittaa aina kullekin koulutuksen parissa viihtyvälle uutta alkua ihan yhtä lailla kuin kalenterin kääntyessä tammikuulle. Omalla kohdallani tulevan syksyn myötä käynnistyy kunnolla väitöstutkimukseni kolmannen vuoden jälkimmäinen puolisko. Se tuo mukanaan monin tavoin uuden alun, kun vaihdan jälleen maata ja kaupunkia yhden Helsingissä vietetyn vuoden jälkeen. Suuntanani on vähemmän yllättävästi taas Yhdysvallat, missä…

Joskus menneisyyden lähteitä lukisessa pääsee kokemaan riemastumisen hetkiä, kun arkistossa törmää johonkin yllättävään, poikkeukselliseen tai yksinkertaisesti omituiseen. Pääsin kokemaan tämän riemun, kun avasin Bryn Mawrin yliopistossa 1900-luvun taitteessa opiskelleen Edith Dabneyn leikekirjan. Leikekirjat olivat varsin tavallinen tapa etenkin naisopiskelijoille kerätä talteen muistoja opiskeluajalta ja niistä löytyi esimerkiksi kutsukortteja, konserttilippuja, lehtisiä urheilukilpailuista, lehtileikkeitä sekä ystäviltä saatuja…

On jälleen kevättä, maailmojen heräämistä ja uusien rakentamista, sanojen metsiä, ihmiseloja. Taas on myös valintoja, vaihtoehtoja, risteyksiä, aikaa ja ajattomuutta, taivaan kaaria, alkuja ja loppuja. Ja silti veden pinta on tyyni, kuohut pysyvät ääriensä sisällä eikä tuuli horjuta. Sillä olisihan ehkä helppoa nähdä maan pinnalla häilyvät oksien varjot ja rungon paksu musta kaari, mutta yhtä…

Kirjoittaminen voi joskus olla vähän tuskaista ja akateeminen kirjoittaminen etenkin. Kun ajatukset ja sanat menevät kiertävät kehää ja teksti näyttää hajanaiselta kokoelmalta satunnaisia lauseita, tuntuu minkään saaminen ikinä koskaan valmiiksi aivan mahdottomalta. Miten yksikään teksti tai kirja on koskaan valmistunut, miten kukaan on siihen yltänyt? Akateemisen kirjoittamisen konventiot ovat monet1 ja oman tyylin ja äänen…