Naisten maailma Bryn Mawrissa

Väitöstutkimukseni neljästä yliopistosta viimeisenä vierailin Bryn Mawrissa, joka onkin ihan oma maailmansa. Saavuin pieneen pennsylvanialaiseen kaupunkiin Philadelphian esikaupunkialueella muutama päivä sitten suoraan Princetonista, ja yliopistojen väliltä oli helppo löytää heti joitain yhteisiä piirteitä. Molemmat yliopistot on nimetty niiden kotikaupunkien mukaan, ja koska osin samat arkkitehdit ovat suunnitelleet molempia kampuksia suunnilleen samoihin aikoihin, on myös rakennusten…

Keväiset viikot Princetonissa

Euroopassa tällä hetkellä tapahtuu isoja asioita ja kaikki sanat aiheesta tuntuvat pieniltä, turhilta ja voimattomilta. Kun tilannetta on seurannut täältä kaukaa valtameren takaa, kaikki käänteet torstaihin saakka tuntuivat vain pitkän valtapelin siirroilta, joilla tilanne eläisi taas vähän sinne ja vähän tänne, mutta jähmettyisi sitten taas paikoilleen. Sitten yhtäkkiä otettiinkin peruuttamattomia askeleita toisaalta kohti tuntematonta, toisaalta…

10 vinkkiä arkistoihin

Ah, arkistot, nuo pölyisinä pidetyt aarreaitat, joita ilman ei tutkija selviäisi. Arkistot ovat herättäneet tunteita ja mielipiteitä niin kauan, kuin arkistolaitos on ollut olemassa ja sitä on tutkimukseen hyödynnetty. Mielikuva hämähäkinseittien peittämistä loputtomista kirjahyllyistä hämärissä saleissa perustuu enemmän 1800-luvun romantisointiin kuin nykyajan huipputeknologiaa hyödyntäviin ja ajan hermolla toimiviin arkistointikoneistoihin. Näin 2020-luvulla arkistoissa työskentelevänä tutkijana sanoisin,…

Palasista kohti kokonaisuutta

Nämä blogitekstit ovat saaneet elää hiljaiseloa viime viikot. Tammikuun lopussa auenneet arkistot veivät ajan ja energian eikä kovin märkä, samea ja harmaa sää ainakaan antanut lisää voimia. Parin viikon takainen lumimyrsky toi tännekin isot kinokset, jotka ovat kuitenkin jo melkein maan tasalla, ja kävelyteillä pääsee kahlaamaan lätäköissä ja luistelemaan jäällä vuoropäivinä. Talvi on sään puolesta…

Hitaudesta ja nopeudesta – ennen väitöstä ja sen jälkeen

Tutkijana joutuu myöntymään hitaasti soljuvaan etenemiseen, kitkaan muutosten edessä, haparointiin kohti uutta ja tuntematonta. Oma mieli laukkaa helposti hirveää tahtia eteenpäin ja paine edetä, osoittaa kehitystä ja tuottaa tuloksia piiskaa kiihdyttämään tahtia. Hitaus on kuitenkin taipumaton herra, joka ei suostu jouduttamaan askeltaan edes uhkavaatimusten edessä. Siksi onkin parasta vain taipua sen tempoon ja antautua matkaan…

Koronaelämää Yhdysvalloissa

Koronaelämää molemmilla puolilla valtamerta on elelty jo tovi, mutta kuluva viikko inspiroi allekirjoittanutta kirjoittamaan tarkemmin elämästä pandemian keskellä täällä Yhdysvalloissa. Syitä on kaksi: altistuin itse (tiettävästi) ensi kertaa lähipiirini koronatartunnalle ja sain kolmannen rokoteannoksen käsivarteeni. Tavallaan oli jo aikakin, että kumpikin näistä tapahtui. Altistumisten välttäminen kaksi vuotta on ollut jonkinlainen ihme ja toisaalta Suomessa olisin…

Uuden vuoden alussa

Uusi vuosi hiipi sisään vähän varkain vain hetki sen jälkeen, kun olin palannut takaisin Yhdysvaltoihin joulunvieton jälkeen. Vaikka ehdin jo viime vuoden viimeisessä tekstissä kerrata kulunutta vuotta ja kirjoitin väitöskirjani taipaleesta tähän saakka, tuntuu silti hurjalta ajatella, että aika tasan vuosi sitten sain virallisen kutsun viettää lukuvuosi Harvardissa. Siitä oli toki vielä monta askelta matkan…

5 W’s and Moving from 2021 to 2022

The first year of my PhD studies is coming to an end and the next one (of four in total) looms just around the corner. Much more has happened than I was able to imagine in early 2021, and I hope that will be a constant trend also in 2022. I have promised many a…

2021 jää taakse

Aika ja kokemukset ajasta ovat hirveän mielenkiintoisia tutkimuskohteita ja historiantutkimuksessa ne ovat aina lähellä. Ajan kuluminen myös omassa elämässä pakottaa ajoittain reflektoimaan kaikkea kuukausiin mahtunutta – välillä aika on takertunut tiukasti hetkeen, välillä se on liukunut ja luisunut eteenpäin jäisellä polulla eikä hetkestä saa kiinni edes hanskat kädessä. Kuluva vuosi alkoi vasta ja kohta vuosiluvun…

Arkista puurtamista etuoikeuksien keskellä

Noin kahden ja puolen kuukauden elelyn jälkeen arki Cambridgessä on jotensakin tasaantunut. Toki kaikkea uutta tulee vielä paljon vastaan ja yliopistolla luoviminen vaatii uusien asioiden opettelua viikoittain, mutta nyt minulla on ainakin hetkellisesti tunne siitä, että osaan suunnitella päiväni ja ennakoida elämääni. Tiedän, missä ovat rauhallisimmat työskentelypaikat kampuksella, miten kommunikoida eri arkistojen kanssa tai mitä…