Väitöstutkimukseni neljästä yliopistosta viimeisenä vierailin Bryn Mawrissa, joka onkin ihan oma maailmansa. Saavuin pieneen pennsylvanialaiseen kaupunkiin Philadelphian esikaupunkialueella muutama päivä sitten suoraan Princetonista, ja yliopistojen väliltä oli helppo löytää heti joitain yhteisiä piirteitä. Molemmat yliopistot on nimetty niiden kotikaupunkien mukaan, ja koska osin samat arkkitehdit ovat suunnitelleet molempia kampuksia suunnilleen samoihin aikoihin, on myös rakennusten välillä yllättävänkin isoja yhtäläisyyksiä. Mutta siihen samankaltaisuudet oikeastaan jäävätkin.
Tutkin väitöskirjassani pelkästään yhden sukupuolen edustajille avoimia yliopistoja 1900-luvun taitteessa ja toisin kuin kaikille nykyisin avoimet Harvard ja Princeton sekä Harvardiin sulautettu Radcliffe, Bryn Mawr ottaa edelleenkin opiskelijoikseen lähinnä naisia. Oikeammin yliopisto on tosin nykyisin avoin myös trans-miehille sekä muunsukupuolisille eli kaikille muille sukupuoliryhmille kuin cis-miehille. Siispä kampuksella kävely on omanlaisensa kokemus, kun lähes kaikki vastaantulijat ovat noin suunnilleen oman viiteryhmäni edustajia eli 20-30 -vuotiaita naisia.
Vierailijana pääsen osaksi kampuksen elämää aina vain pintapuolisesti, mutta tunnelma Bryn Mawrissa on silti mielestäni omanlaisensa. Yliopisto on nykyisin identiteetiltään tiedostava ja avoin, vaikka se käy samanlaisia keskusteluja esimerkiksi rasismista kuin muutkin maan oppilaitokset. Se on kuitenkin esimerkiksi ottanut sukupuolen moninaisuuden osaksi toimintaansa sen sijaan, että se olisi takertunut tiukasti vain biologisen sukupuolen kategorioihin, joille sen perustaminen aikoinaan perustui. Myös trans-miesten hyväksyminen opiskelijoiksi ei siis viittaa siihen, että yliopiston silmissä syntymässä määritetty sukupuoli olisi ainoa oikea, vaan taustalla on pyrkimys nähdä sukupuoli soljuvana ja kulttuurisena kategoriana. Ylipäätään Bryn Mawrissa tuntuu siltä, että toisin kuin aika jähmeät ja arvovaltaisuuttaan suojelevat Harvard ja Princeton, se pyrkii vahvemmin tunnustamaan omat ongelmansa ja korjaamaan niitä.
Bryn Mawr sai alkunsa 1870-luvun lopussa, kun pennsylvanialainen kveekari ja lääkäri John Taylor päätti käyttää omaisuutensa naisyliopiston perustamiseen. Uskonnolla on ollut (ja on toki edelleen) yhdysvaltalaisissa yliopistoissa vahva mutta vaihteleva rooli, ja Bryn Mawrille sen kveekarijuuret olivat pitkään määrittävä tekijä. Uskonto ja eri uskonnolliset liikkeet ovat itselleni Yhdysvaltojen kontekstissa aavistuksen vieraita aiheita, mutta käsitykseni mukaan kveekareiden tärkeänä arvona on ja on ollut kaikkien seurakunnan jäsenten tasa-arvoisuus, mikä on mahdollistanut myös naisille toimimisen tärkeissä rooleissa. Tätä kautta myös naisten koulutuksen tärkeys alkoi korostua etenkin Pennsylvanian kveekarialueilla vähitellen 1800-luvun aikana.
Olen tutkijana päässyt luovimaan menneisyyden ja nykyisyyden välimaastossa nyt kaikissa tutkimissani yliopistoissa, mutta Bryn Mawrissa se tuntuu jostain syystä kaikkein hankalimmalta. Se on toki itselleni myös kaikkein vierain yliopisto, sillä Harvardin ja Radcliffen kanssa olen elänyt jo gradustani saakka ja Princetoniin oli isompana ja myös maineikkaampana yliopistona helpompi tutustua etukäteen (ja toisaalta se on myös joiltain osin samanlainen kuin Harvard). Ehkäpä jonkinlaisen sekä tilallisen että mielenmaisemallisen kokonaiskuvan vähittäinen rakentuminen auttaa pääsemään kärryille myös tästä muurien ympäröimästä yhteisöstä.
Vaikka matkustaminen ja yliopistoihin tutustuminen ovat olleet hienoja kokemuksia, paluu Bostoniin ensi viikon jälkeen tuntuu kovin mukavalta. Tarkoitukseni on hengähtää hetki ennen loppukevään kiireitä ja vähitellen totutella ajatukseen, että eloa ja oloa Yhdysvalloissa on jäljellä omalla kohdallani enää noin neljä kuukautta ja monet ystävistäni alueella ovat lähdössä jo heti lukuvuoden loputtua toukokuussa, osa jo ennen tätä. Liikaa ei pidä asiaa toki vielä ajatella, mutta ajan kuluminen tuntuu silti liian nopealta.
Ai niin, nimi Bryn Mawr tarkoittaa walesiksi isoa mäkeä. Syynä nimen taustalla on monien alueen asukkaiden walesilainen tausta ja esimerkiksi monet yliopiston asuntoloista on nimetty Walesin piirikuntien mukaan.
Aino Kirjonen 